Siivouspäivän päätteeksi vielä loppurutistus. Olohuoneen kapan silitys, verhonipsujen etsintä ja niiden kiinnitys. Mies kipusi pujottamaan verhon paikoilleen. Siellä ne olivat. Onneksi tsemppasimme nyt, niin ei tullut kiire ja ehdimme nauttia jouluisesta olohuoneesta. :)

Vaan, mitäs verhojen rypytyksen viimeistelyssä valkeni. YKSI nipsu oli jäänyt pujottamatta verhotankoon aika alkuvaiheessa. Nipsua ei saanut pujotettua paikoilleen, kuin vetämällä koko kappa pois verhotangosta samaa reittiä, mitä sinne oli laitettukin.

Miestä ei ihan heti perään moinen operaatio innoittanut. "Kyllä mä keksin tohon jotain". (Voi ei, mä tahdon, että jouluverho on täydellisesti, eikä jollain virityssiimalla kiinni!) Tsemppiä! Sä olet urheiluja ja mä olen sun valmentaja... sä pystyt siihen! ;) Urheilija lähti pyörälenkistä hakemaan puhtia verhojenviritykseen.

Palattuaan oli ratkaisu mietittynä. Pihdeillä väliin jääneen nipsun venytys ja rutistus tankoon kiinni. Nähtiin pari sinkoilevaa nipsun kappaletta. Ensimmäisellä yrittämällä ei onnistunut, mutta lopputulos on pääasia.

19.11.08

Joulukappa on paikoillaan. Ehdottomasti joulukukan paikka!