Lucian päivästä jäi viime vuonna niin kivat muistot, että tämänvuotista Luciapäivää aloin 9 vuotiaan kanssa jo hyvissä ajoin odotella. Jos ei kukaan muu jaksaisi lähteä retkelle, oli aikakin kaksi innokasta oli lähtemässä. Hehkutimme retkeä niin, että perheen isä ja 13 vuotiaskin lupautuivat mukaan.

16 vuotias oli jo muutamaa päivää aiemmin kysynyt, että teemmehän tänäkin vuonna Luciapullaa. Tottakai! Eihän retkievästä, mikä kruunaisi kaiken, voisi unohtaa. Aamulla isä teki taikinan, näytin 9 vuotiaalle ja 13 vuotiaalle leipurille miten malli tehdään ja menin itse köllimään ja odottelemaan valmista.

Retkelle lähdössä oli hässäkkää, kun 13 vuotias unohti ajan kulun, perheen isän piti tulla heti perässä pysäkille, minne lähdin edeltä 9 vuotiaan kanssa, mutta olikin hukannut matkalippunsa ja myöhästyi. No, niin myöhästyimme mekin, kun bussi meni etuajassa pysäkin ohi. Nopeasti reitinvaihdos toiselle pysäkille, minne lopulta perheen isäkin lippuineen saatiin mukaan. Ihmettelimme odotellessa alkanutta lumisadetta.

Perille päästyä oli jo paljon ihmisiä kokoontunut juhlapaikalle. Kuitenkin saimme ihan kohtuulliset paikat ja 9 vuotias näki hyvin tapahtumapaikalle. Suuri osa ihmisistä hävisi paikalta jo, kun Lucia vasta pääsi kärryihinsä istumaan. Ymmärsin myöhemmin, että monella oli hyvä taktiikka vaihtaa nopeasti hyville paikoille, mistä näkivät kulkueen. Itse jäimme sumppuun ja tyydyimme menemään vain virran mukana. Luciakulkueen lähdöstä emme nähneet juurikaan mitään, mutta...

Esplanadilla kulkuetta näki kuitenkin.

Puiston valoja olisi voinut jäädä ihastelemaan vähän pidemmäksikin aikaa, mutta piti päästä lämmittelemään käsiä ja retkieväät kutsuivat.

Glögiä ja Luciapullaa. Tästä taikinasta jäi tosin sahrami pois, kun sitä ei kaapista löytynyt.