24.8.12

Kaksi viikkoa sitten, kun jouluun oli enää tasan 4 kuukautta, päätin juhlistaa hetkeä jollain jouluisella. Ristipistoilu ei ollut alkuperäisessä suunnitelmassa. Pikemminkin piti kattaa pöytään pieni pilkahdus joulua, tuikkua ja jouluista syötävää.

Punainen kynttilän jämä löytyi pöytään. Ristipistotyöhön numeroita kirjaillessa, muistin punaisen kynttilän olevan ajalta, kun nyt 13 vuotias lapsi oli vielä vauva. Ikkunanlaudalla oli näitä, silloin vielä kartion muotoisia, kynttilöitä neljä eriväristä. Marmorikynttiläperinteessämme oli tuolloin vuoden tauko, kun sopivia marmorisia ei sinä jouluna löytynyt kaupasta.

Ristipistotyö vei mennessään. Tavoitteeksi tuli juhlistaa kuukauden 24. päivää kirjomalla kalenterin numerot loppuun...


Jouluaaton paikka!

Lapset kiinnostuivat tekemisistäni:
"Ajattele, tätä mä tein, kun sulla ei ollut edes tukkaa päässä."
10 v.: "Joo, mä muistan ton!"
6 v.: "Joo, mä tiedän, että tohon tulee palapeli."

15 v. tuli kotiin. "Ei hitsi, täällä on joulu!"


6 vuotiaan käsi

Kello meni vartin yli puolenyön, kun kaikki numerot oli kirjailtu.