8.11.22

Viime vuonna yritin amaryllisten uudelleenkukitusta. Kasvattelin kesän kukkasipuleita ulkosalla ruukuissa. Kun oli aika laittaa sipulit lepotilaan pimeään ja viileään, olikin sade kastellut sipulini litimäriksi ja tiesinkin heti, ettei sen kertainen kokeilu onnistuisi.

Tänä vuonna uusi yritys. Kukkasipulit olivat saaneet kasvaa kesän sisätilassa, ikkunan nurkkauksessa. Tällä kertaa sipulini eivät olleet litimärkiä, koska niukensin niille annettavan veden määrää.

Sitten olikin ongelmana keksiä sipuleille pimeä ja viileä lepotilapaikka. Edellisvuoden epäonnistunut satsi majaili ulkosalla kylmälaukussa, minkä kansi oli raollaan. Tällä kertaa tein ruukuista virityksen. Isompi ruukku, minkä pohjalle pienempi, että sipuli olisi mahdollisimman ilmavasti. Kanneksi toinen ruukku, minkä sisäpintä oli musta.

19.11.22 vietettiin amarylliksen päivää. Kävin kurkkaamassa lepäileviä sipuleitani ja alkoi arveluttaa, että taisin alkaa epotilahommiin liian myöhään. Ilmat olivat viilentyneet. Ruukut saivat peiton päälleen.