Korkeasaariretken aikaan tuli tarkastettua, että pakkasesta löytyykin vielä viime vuotista torttutaikinaa. Alkavan viikonlopun kunniaksi päätin paistaa tortut, mutten vielä luumutäytteellä.

Syksy taittui talveen päin. Ensimmäiset lumihiutaleet satoivat eilen kaupasta kotiinpäin tullessa. Vähän mietittiin, oliko se lunta, vai loskaa, mutta hetken oli lumihiutaleen muotoja takin pinnalla, joten 5 vuotiaan kanssa päätettiin, että näimme ensilunta :). Eiköhän se ole niin, kun sanotaan ensilumen satavan, jää se myös hetkeksi maahan valkoisena. Näin ei vielä käynyt. Takin pinnalla lumihiutaleita, mutta maassa ei.

977887.jpg 977892.jpg 

Laitoin torttuihin täytteeksi paiston kestävää omenamarmeladia ja kanelissa ja sokerissa pyöriteltyjä omenakuutioita.

977897.jpg En ole aijemmin paistanut torttuja, kuin perinteisellä luumutäytteellä. Siksi hyörinkin keittiössä aivan innoissani kuvaten joka vaihetta, enkä päästänyt lapsia leipomaan :o. Toisella kertaa sitten, sillä nämä olivat niin hyviä, että tulee aivan varmasti paistettua toisenkin kerran.

977924.jpg "Ihana tuoksu", kurkisti 5 v. keittiön oviaukosta. "Aivan, kuin omenapiirakkaa", oli 10 vuotiaan mielipide torttua maistettuaan.

977906.jpg Torttuhetkeä varten kaivoin kaapista omenajoulumukit uuden muumitalvimukin seuraksi. Muut joulumukit ovatkin jouluisuutensa takia vielä laatikoissaan. Omenamukit ovat saaneet olla käytössä ympäri vuoden ja sopivat hyvin syksyynkin. Harmi vain, että yhdestä on kahva ritsahtanut ja muistanpa, että sarjaan kuuluva kuusimukikin meni rikki.