Viime vuonna ei käyty hakemassa pajunkissoja ja siltä näytti tilanne myös tänä vuonna, kun oli jo suurehkot oksaviritelmät aiempien vuosien pajukepeistä.

Toisaalta oli kiva, että pajunkissat eivät pölisseet kotona, mutta kuitenkin vähän kaihersi mieltä, että olisko sittenkin kiva hakea pieni pajunkissarykelmä kotiin. Tämä mietintä saatiin ratkaistua sillä, että tehtiin kävelylenkillä ylimääräinen kiepsaus tutulle pajunkissapaikalle, mistä olimme hakeneet oksia jo yli kymmenen vuoden ajan!

2.4.23

Paikan päällä saattoi todeta, että pajupaikkamme oli kasvanut vuosien aikana korkeutta. Aikaisempien hakijoiden jälkiä oli pajukon ympärillä paljon ja jäljellä olevat pajunkissat kasvoivat korkealla, noin kolmen metrin korkeudessa. Eipä oksien haku enää mietityttänyt. :)