26.8.23

Noin viikkoa ennen vuoden 2023 venetsialaisia, havahduin, että jaahas, tällainenkin juhla on olemassa, mistä meidän perheessä ei oltu aiemmin tiedetty. Ihmeteltiin vain joskus, miksi elokuun lopussa kuului jostain ilotulitteiden pauketta.

Kovasti aloin suunnittelemaan ensimmäisiä venetsialaisia. Jotain itseleivottua sadonkorjuupiirakkaa pöytään, venetsiakynttilälyhtyjä, iltakävelyn voisi ajoittaa ilotulitushetkeen.

No, perhe ei ollutkaan yhtä innoissaan, joten ensimmäinen venetsialaisjuhlani kutistui yhden hengen juhlaksi. Kävin kaupassa ostamassa venetsialaiskynttilän. Kaupan oluthyllyllä oli yksi ainokainen kesäolut ja ajattelin sen olevan symbolinen tähän juhlaan. Venetsialaisethan ovat kesän lopetusjuhla.

Iltasella istahdin pihatuolille, sytytin venetsiakynttilän, avasin oluen, nypin pihapöydällä olevasta kesäkukasta keltaisia lehtiä ja ihan vain kuulostelin pimenevää iltaa. Juhlintaääniä kuului, mutta rakettien pauketta ei. Kukkaruukkupinon takaa löysin kaksi vaaleanvihreää ikivanhaa venetsiakynttilää punaisen kynttilälyhdyn kaveriksi. Sain sopivasti lisää kynttilänvaloa. Auringon valolla latautuvat, puussa roikkuvat, pihavalot alkoivat yksi toisensa jälkeen syttyä. Oli kiva nauttia tunnelmasta ja päätinkin istuskella ulkona siihen asti, että kaikki pihavalot olivat syttyneet.

Tytär raotti juuri oikealla hetkellä ovea ja houkutteli sisälle katsomaan Elämäni biisi -ohjelmaa ja mieskin oli leiponut pitsaa. Alkuillan kiukuttelu muuttuikin oivallukseen, että tällaisen kesäillan rauhoittumishetken tahdon ensi vuoden venetsialaisjuhlaan. :)

~~~

Venetsiakynttilälyhdyt jäivät siististi sammutettuina pöydälle. Ihmettelin toistuvasti, että onpa ollut tuulisia iltoja ja öitä, kun punainen uusi kynttilälyhty löytyi aamuisin kumollaan. Lopulta huomasin, ettei kynttilässä ollutkaan enää mitään sytytettävää vaan steariini lankoineen oli kadonnut?

Iltainen kolina alkoi jälleen. Ei ollutkaan tuuli vaan kutsumaton juhlija. Venetsialaisjuhlan salaiset jälkibileet.

14.9.23