Vesisateinen aamu. Kahvinkeitin hajosi. Vesi ei virrannutkaan läpi, rätinä vain kuului. Mikä ajoitus... adventtisunnuntai ilman aamukahvia. Koko perhe etsi pitkään tosi kimeän äänen lähdettä. Kuulevatko kaikki, vai tinnittävätkö korvat? Töpseleitä otettiin pois pistorasioista, mutta ääni vain jatkui.

Mies oli mennyt vielä jatkamaan uniaan. Herättyään kymmeneltä, vinkuvan äänen sijainti paikantui heti. Sehän oli lasten Tamagotshi, minkä paristo oli ilmeisemmin lopussa. "Ai, mitä se kahvinkeitinkö ei toimi?", kokeillaakseen mies napsautti kahvinkeittimen päälle ja kahvit valuivat pannuun ilman mitään ongelmia. :o

Adventtikynttelikkö oli vielä laatikossa, joten kynttelikön sijasta virittelin lyhtyrivin paikoilleen. 6 vuotias oli piirtänyt puurojuhlaansa edeltävänä päivänä piirustuksen. Tontun ikkunassa oli lyhtyrivi, joten piirustus toimi muistutuksena, noin on joskus lyhtyrivi ollut aiemminkin. :)

2 v. ja 9 v. tonttu avustivat perunoiden survonnassa tuuvinkia varten.

Mies lähti käväisemään kahden nuorimman kanssa kaupassa. Sämpylätaikina kohoamaan. Koska kahdelle vanhemmalle ei maistunut sadesääulkoilu, alkoi äidiltä tulla tontuntehtäviä... imurointia... joulunodotuslaatikon avausta...

adventtikynttelikön kiillotusta...

Tuuvinki paistui yhtaikaa pippurisen kasslerpaistin kanssa. Lisänä oli melkein rosollia. Talven ensimmäiset jouluruokamaistiaiset :). Telkkarista tuli kokoperheen hömppää.

Saatiinhan se adventtitähtikin vihdoin ikkunaan.

Kalenterivalvojaiseni kesti kahteen asti yöllä, eikä tullut vielä ihan valmista. 4 x 24 = 96 luukkua. Meni ihan perinteisesti. Vähän myöhästyy, mutta valmistuu...