Myöhäiseksi jäi kuusen hankinta. Oli niin paljon vielä kaupoissa käymisiä, että aika meinasi loppua kesken.

Kun lopulta pääsimme kuusen hakuun, ensimmäinen ihmetys oli: "LUNTA!". Lunta satoi, vaikka hetki sitten ja viime aikoina muutenkin oli satanut vain vettä.

Ajoimme bussilla tutulle kuusen ostopaikalle. Onneksi, sillä viimetinkaan tulimme. Kuusia oltiin lastaamassa jo autoon. Vieläkö ehtii ostaa kuusen?

Tutun näköinen kuusikauppias nosti ensimmäisen kuusen ylös. Heti näytti meidän kuuselta. :)

"Onko liian leveä?"

"Enkä" ... katsottiin vielä toinen (sekin oli hyvä)

"Mutta oliko toi? Kyllä se oli vihreämpikin se ensimmäinen", palasi myyjäkin ensimmäiseen kuuseen.

"Niin onhan se toi" (ensiksi katsottu kuusi oli jälleen paras).

Kuusen tinkiminen ei mennytkään ihan yhtä hupaisesti, kuin muina vuosina. Alkuhinta oli 30 euroa, mutta kauppias olisi kuulemma voinut pyytää siitä vaikka 35 euroa. Oli kahdeksan tuntia siellä jo seissyt.

"Meille kun olet 25 eurolla myynyt"... siihen hintaan saatiin, mutta 23 euroon ei ollut aikaa tinkiä. "Meinasin, että 23 euroa olisi hyvä hinta, kun tuotiin lumisadekin tullessamme... auttaa huomista myyntiä, eikä tarvi tätä enää pakata" ;).

Kauppias kaatoi kuusen maahan ja sanoi, että lähtee lastaamaan. Huh, huh... kaivoimme 25 euroa ja ihmettelimme, mistä kauppias löytyisi, että voisimme antaa rahan.

20111223kuusenhaku.jpg

                           Kuusen kotimatkaa lumisateessa...

Ensi kertaa kannoin kuusen kotiin. Mies piti lähettää viereiseen kauppaan vielä viimehetken ruokaostoksille. Piti ihan tunnustella, kuinka painava puu oli, ennenkuin uskalsin lähteä sitä kantamaan. 9 vuotias lupautui puun toiseen päähän kantoavuksi, joten hyvinhän me kuusi kotiin saatiin. :)

20111223kuusiostos.jpg

                             ... lepohetki ja taas matkaan...

"Ompas upee!", sanoi imuroimaan jäänyt esikoinen kuusen sisääntulon nähtyään :).