16.12.18, kun jouluun oli enää 8 yötä, otin oman perinteisen suklaakalenterini vihdoin esille. Miten ihmeessä joulukuun päivät olivat kiitäneet tänä vuonna niin nopeasti, etten ollut kerennyt availemaan omaa kalenteriani?!! Kuvittelin ottavani suklaapallon kahvikupposen kera joka päivä, kuin palkinnoksi, touhutun päivän jälkeen, mutta koko suklaapallorasia oli vielä avaamaton.

Oli jo kolmas adventti. Kynttilät olin saanut viritettyä kynttelikköön kyllä ajallaan, mutta adventtikynttilöidenkin poltto oli jäänyt.

Siispä kaksi asiaa ajantasalle. Suklaapallorasian korkkaus ja kolmen adventtikynttilän polttoa. Valot himmeäksi, että kolmen kynttilän tuoma valo erottui paremmin. Tonttumukiin kahvia, mikä olin keittänyt osaksi joulukahvista.

Seuraan liittyi 12 vuotias. Höpöteltiin joulusta. Muutaman suklaapallon syötyäni, aloin laittamaan joka suklaapallon jälkeen kannen rasiasta kiinni, mikä nauratti seuralaista, sillä kuitenkin hetken päästä avasin rasian ja siirryin seuraavaan palloon. Luulin, että 16 pallon syötiin olisi mennyt vähintään kolme iltaa, mutta pöydän toisella puolella oli hyvä kannustaja, joka kehui, että häneltä olisi vaikka koko rasian syönti onnistunut samantien. ;)

12 vuotias alkoi ajankulukseen värkkäilemään suklaarasian roskista kaikenlaista. Tuli lumihiutale, kultainen sydän ja...

   tontun piparkakkulautanen sai uuden päällisen.

Kovanonnen tonttu, mikä on 12 vuotiaan tänä vuonna koulun askartelukerhossa valmistama. Tonttu on ehtinyt luiskahtaa uimaan glögimukiin ja kapsahtaa lattiallekin, minkä johdosta toinen silmä irtosi. Irtosilmä löytyi lattialta jopa rikkoutuneena, joten tonttu on odotettut jo hetken aikaa varasilmää.